Kirjoittajan tuska on ikuinen ja jatkuva (itseanalyysi)

Olen aina tiennyt, että pidän kirjoittamisesta. Jopa ystäväni kouluajoilta totesivat, että osaahan se kirjoittaa. Ensimmäiset lähes 40 vuotta meni koulun kanssa värkätessä, joten aikaa kirjoittamiseen ei ollut muuta kun tietysti kouluun liittyvä ja väitöskirja joka vei vuosia. Nyt kun olen kirjoittamassa toista kirjaani, myönnän että nautin kirjoittamisesta ja minulla on mieletön tarve saada asioita pois "systeemistäni" ja tämä on paras rentoutumiskeino mitä olen koskaan tuntenut. En välitä vaikka kukaan ei koskaan lukisi näitä juttuja, teen lähinnä näitä siksi että koen siitä iloa. En myöskään yhtään ihmettele kirjailijoiden elämää ja siihen liittyvää tuskaa ja rahanpuutetta. Onneksi tämä on minulle harrastus, ei elinkeino. Tänäkin viikonloppuna olen saanut rentoutua tämän uuden kirjan lomassa, järjestellä viitekirjallisuutta ja miettiä asioita omassa maailmassani. Voisiko parempaa olla.. Valitettavasti joudun lähtemään nyt illalla Atlantaan, joten kirjoittamiseen tulee nyt tauko muutamaksi päiväksi.